Huonekalun elinikään voit itse vaikuttaa. Tärkeintä on, että käytät huonekalua siihen tarkoitukseen, johon se on valmistettu. Sivulta löydät neuvoja yleisimpien huonekalumateriaalien hoitoon ja tahranpoistoon, sekä tietoa siitä, millaisia puhdistus- ja hoitoaineita sekä välineitä kannattaa käyttää ja mitä välttää.
Eri materiaaleja hoidetaan eri tavoin. Yhdelle pintamateriaalille sopiva puhdistusaine voi pilata toisen materiaalin, joten on syytä noudattaa hoito-ohjeita. Huonekalujen hoitoon pätee edelleen vanha viisaus, että ahkera ylläpitosiivous neutraaleilla aineilla on parempi kuin shokkihoito vahvoilla pintoja kuluttavilla aineilla.
Huonekaluilla tarkoitetaan sisätiloissa käytettävää irrallista tai kiinteää kalustetta. Huonekalun käytössä on syytä noudattaa seuraavia perusasioita, koska niiden laiminlyönti vähentää tai poistaa myyjän vastuun tuotevirhetapauksissa ja valmistajan vastuun tuotevastuutapauksissa.
SOHVAKALUSTEEN KÄYTTÖ
JOUSTINSÄNKYJEN HOITO JA KÄYTTÖ
SÄILYTYSKALUSTEIDEN, RUOKAPÖYTIEN JA TUOLIEN KÄYTTÖ
Huonekalujen hoito-ohjeiden laatimisen lähtökohtana on ollut suosia sellaisia puhdistusaineita ja –menetelmiä, jotka ovat yleisesti tunnettuja. Kaiken perustana asunnon hoidossa on käytettävä puhdistusainevalikoima, jota tulee tarvittaessa täydentää.
Puhdistusaineita on erilaisia pH-arvon suhteen. Useimpiin tilanteisiin sopii kuitenkin neutraali tai heikosti emäksinen puhdistusaine. Tahrojen poistoon tulee olla jotakin liuotetta kuten esimerkiksi mineraalitärpättiä tai denaturoitua spriitä. Niitä saa ostaa rautakaupoista ja huoltoasemilta. Säilytä puhdistusaineet niin, että lapset eivät saa niitä haltuunsa.
Hoito-oppaassa ei mainita aineiden tuotemerkkejä. Puhdistusaineiden kauppanimet ja tietoa niiden käyttöalueesta saat esimerkiksi Teknokemian Tiedotuskeskuksen julkaisuista. Tahrojen poiston osalta on annettu yleiset ohjeet ja tarvittaessa voit käyttää apuna esimerkiksi tekstiilien osalta yksityiskohtaista tahrojenpoistotaulukkoa.
NEUTRAALI PUHDISTUSAINE
Puhdistusaine, jonka käyttöliuoksen pH on 6-8
EMÄKSINEN PUHDISTUSAINE
Puhdistusaine, jonka käyttöliuoksen pH on 8-14
heikosti emäksisen 8,1-10,0
emäksisen pH 10,1-11,0
vahvasti emäksisen pH on 11,1-14
HAPAN PUHDISTUSAINE
Puhdistusaine, jonka käyttöliuoksen pH on 0-6
heikosti happaman pH on 5,0-5,9
happaman pH on 2,0-4,9
vahvasti happaman pH on 0-1,9
Kuivapyyhintä:
Pyyhi kuivalla pölyä sitovalla siivouspyyhkeellä.
Nihkeäpyyhintä:
Pyyhi esimerkiksi neutraalissa puhdistusaineliuoksessa nihkeytetyllä siivousvälineellä, kuten, siivouspyyhkeellä. Pinta jää kosteaksi ja sen voi kuivata tai antaa kuivua itsestään.
Kosteapyyhintä:
Pyyhi puhdistusaineliuoksessa kostutetulla siivousvälineellä, esimerkiksi siivouspyyhkeellä. Pinta jää kosteaksi ja sen voi kuivata ja antaa kuivua itsestään.
Märkäpyyhintä:
Ainoastaan vettä sietäville pinnoille. Pyyhi puhdistusaineliuokseen kastetulla siivousvälineellä. Pinta jää niin märäksi, että se on kuivattava.
Huonekaluissa puu on eri muodoissa, esimerkiksi kokopuuna (massiivipuuna) tai viilupintaisena levynä.
Kokopuu turpoaa tai kutistuu helposti. Tasaiset kokopuiset pinnat voivat vinoutua, kaareutua tai lommoutua. Kokopuista huonekalua ei pidä asettaa alttiiksi voimakkaalle lämmön tai kosteuden muutoksille.
Viilu on ohut puulevy, jonka paksuus vaihtelee. Viilulla voidaan päällystää esimerkiksi puu-, kaluste- tai MDF-levyä, joka on kuivausmenetelmällä valmistettua kuitulevyä. Pinnan kestävyys riippuu puun laadusta, pintakäsittelystä, viilun paksuudesta ja sen alla olevasta materiaalista. Käsittelemätön puu likaantuu ja tahraantuu helposti, minkä vuoksi pinnat on yleensä käsitelty joko maalilla, lakalla, öljyllä tai vahalla. Pintaa hoidetaan aina sen käsittelytavan mukaisesti.
MAALATTU PINTA
Maalattuihin pintoihin ei saa käyttää alkoholipohjaisia tai klooripitoisia desinfiointiaineita. Desinfiointiin suositellaan vetyperoksidiin ja peretikkahappoon perustuvia desinfiointiaineita.
Maali muodostaa pintaa suojaavan kalvon, joka peittää täysin puun kuvioinnin. Maalipinta saattaa olla kiiltävä, puolikiiltävä tai himmeä. Puun eläminen halkaisee helposti kovan maalipinnan.
LAKATTU PINTA
Lakka on läpinäkyvän kalvon muodostava pintakäsittelyaine, jonka kiiltoaste vaihtelee. Lakatussa pinnassa pienet kulumat eivät näy yhtä selvästi kuin maalipinnassa. Ennen lakkausta puupinta voidaan petsata. Petsauksella saadaan puun syyt kauniimmin esille, sopivampi värisävy tai erilaisia tummuusasteita.
ÖLJYTTY PINTA
Käsittelemätön puupinta voidaan öljytä. öljy tasoittaa ja syventää puun väriä ja lisää sen kosteudenkestoa. öljykäsitelty pinta kestää rajoitetusti alkoholia, nesteitä ja lämpöä.
VAHATTU PINTA
Käsittelemättömän puupinnan vahaamiseen käytetään huonekaluvahaa tai mehiläisvahaa. Pinta on altis värjäytymään tahroista, mutta myös korjattavissa tahrakohta uudelleen. Vahattu pinta on jonkin verran kiiltävämpi kuin öljytty pinta.
Huonekaluissa ja niiden osissa käytetään usein metallia, terästä, ruostumatonta terästä, kuparia ja messinkiä. Metallipinnat voivat olla pinnoitettuja tai pinnoittamattomia.
PINNOITETTU METALLI JAUHEMAALATTU PINTA
Jauhemaalaus on pinnoitusmenetelmä, jossa kemiallisesti karhennetun metallin pintaan aikaansaadaan kulutusta kestävä maalipinta.
LAKATTU PINTA
Kupari- ja messinkiosat ovat yleensä lakattuja hapettumisen ehkäisemiseksi.
Hankausaineita ja karkeita pesimiä. Messinkija kuparipinnat alkavat tummua suojalakan vaurioiduttua. Happamia puhdistusaineita. Vahvoja liuottimia.
KROMATTU PINTA
Kromaus on sähkökemiallisen reaktion avulla aikaansaatu pinnoite, joka muodostuu nikkelistä ja kromista. Kromaus voidaan tehdä paitsi metallin, myös muovin pinnalle.
PINNOITTAMATON METALLI
Huonekaluissa käytetään erilaisia lasityyppejä. Antiikkilasi on lasia, joka on valmistuksen yhteydessä saatu näyttämään vanhalta lasilta. Float-lasi on yleisin, uusimman tekniikan mukaan valmistettu lasi. Karkaistun lasin kestävyyttä on parannettu ja se on ns. kuivalasia, joka hajoaa pieniksi sirpaleiksi. Sitä käytetään kuten laakalasia pöytälevyinä sekä kaapeissa ja vitriineissä. Laminoidussa lasissa on kaksi lasikerrosta, joiden välissä on muovia. Ornamenttilasi on kuvioitua lasia.
Nihkeä- tai kosteapyyhintä neutraalissa pesuaineessa tai ikkunanpuhdistusaineessa kostutetulla siivouspyyhkeellä, kuten ikkunapyyhkeellä. Kosteapyyhinnän jälkeen pinta on hyvä kuivata.
Huonekaluja tai niiden osia valmistetaan myös muovista. Muovia voidaan maalata, lakata, kromata ym. Eri materiaaleilla on hyvin erilaisia ominaisuuksia, joihin myös valmistusmenetelmä vaikuttaa.
Kokonaan muovisia huonekaluja tehdään yleensä valamalla, ruiskupuristamalla tai tyhjiömuovaamalla levystä. Lasikuituvahvisteisia muoveja käytetään harvoin. Käytössä olevia muovilaatuja ovat polyuretaani (PU), polypropeeni (PP), akryylinitriilibutadieenistyreeni (ABS), polystyreeni (PS), polyamidi (PA) jne.
PINNOITETUT HUONEKALUT
Pinnoitteet voivat olla muoveja kuten polyvinyylikloridia (PVC) ja polyolefiineja tai muovihartseilla kyllästettyjä papereita, kuten korkeapainelaminaattia tai melamiinimuovikalvoa, joita käytetään esimerkiksi keittiökalusteissa. Korkeapainelaminaatin pintakerroksena on yleensä mekaanista kulutusta ja kemiallista rasitusta kestävä kerros. Sen vuoksi se kestää hyvin kotitaloudessa käytettäviä happoja, emäksiä, liuotepuhdistusaineita ja kuumuutta noin 180 astetta. Matalapainelaminaatti on huomattavasti ohuempaa kuin korkeapainelaminaatti. Se ei ole käytön ja hoidon kannalta yhtä kestävää kuin korkeapainelaminaatti. PVC- ja polyolefiinikalvot liimataan levyn tai listan pintaan. PVC:n ja polyoletiinikalvojen kemiallinen kestävyys on hyvä, mutta hankaavia aineita ne eivät kestä.
Luonnonkiveä käytetään yleisimmin lattioissa, pöytäpinnoissa ja seinissä. Luonnonkiven yleisimmät pintakäsittelyvaihtoehdot ovat hionta ja kiillotus. Ne vaikuttavat eri tavoin kivipinnan väriin ja peilautuvuuteen: pinta on kuvastava ja väritykseltään voimakas, hiottu pinta on kiillotettua vaaleampi ja himmeämpi.
Huokoisten kivipintojen tiiviyttä voidaan parantaa pintahuokosiin tunkeutuvilla suoja-aineilla. Käsittely suojaa pintaa likaantumiselta, vedeltä ja tahroilta sekä parantaa jonkin verran kulutuksen kestävyyttä.
Jäljitelty kivi on usein kalustelevyä, joka on pinnoitettu kuvioidulla pinnoitteella ja sen jälkeen käsitelty voimakkaalla polyesterilakalla. Hoida sitä kuten lakattua puupintaa.
GRANIITTI
Graniitti on kova kulutusta ja kosteutta kestävä helppohoitoinen materiaali. Kosteana kivipinta on tummempi kuin kuivana.
MARMORI
Pöytäpintoina käytetään myös marmoria, jonka pinta on joko himmeä tai kiillotettu. Se voi olla myös käsittelemätön tai lakattu. Marmori ei sovi keittiön työtasoksi, koska se imee herkästi rasvaa ja likaa.
Huonekalujen verhoilussa käytetään erilaisia materiaaleja. Tämä on otettava huomioon myös niiden hoidossa ja puhdistuksessa. Huonekalukankaille tehdään monenlaisia käyttö-, puhdistus- ja turvallisuusominaisuuksia parantavia käsittelyjä. Suomessa myytävät pehmustetut istuinhuonekalut eivät saa syttyä savukkeesta. Kaikki verhoilumateriaalit ovat palotestattuja.
Valitse verhoilumateriaali käyttötarpeen mukaan. Esimerkiksi jatkuvasti käytettävään huonekaluun sopii kestävä ja helposti puhdistettava materiaali. Myyjän asiantuntemusta kannattaa hyödyntää. Huonekalujen päälliset ovat toisinaan irrotettavia ja erikseen pestävissä. Päällisissä oleva vetoketju ei kuitenkaan ole siitä takeena. Esteenä voivat olla syvälle sisään ommellut napit. Kutistumisen vaara on myös usein suuri.
KANGAS
Tahrat kannattaa poistaa välittömästi, jotta ne eivät pinty. Tahranpoistoaineen vaikutusta kannattaa kokeilla ensin huomaamattomaan kohtaan. Poistettaessa käsitellään vain itse tahra. Kiinteä lika irrotetaan varovasti kaapimalla esimerkiksi veitsellä. Kosteus imeytetään talouspaperiin. Tahrat liotetaan, ei hangata. Tahraa poistettaessa työskennellään sekä tahraa kohden, että sieltä poispäin, ettei kankaalle jää rengasta. Vettä tai tahranpoistoainetta kannattaa käyttää säästeliäästi, koska alla oleva materiaali voi vahingoittua tai värjätä päällisen. Jos vaihdat tahranpoistoainetta, anna edellisen kuivua. Pienemmillä pinnoilla olevan kevyen lian voit poistaa pehmeällä, puhtaalla ja värittömällä pyyhekumilla. Tahrat on helpompi poistaa, jos verhoilumateriaalin käsittelee tekstiilipinnan suoja-aineella. Aine estää tekstiilipinnan likaantumista ja tahran imeytymistä tekstiiliin.
Huonekalujen verhoilussa käytetään erilaisia nahkalaatuja: aniliini-, semianiliini-, mokka- ja nupukkinahkaa, sekä peitevärjättyä nahkaa. Huonekalunahassa on useimmiten suojaava pintakäsittely, mutta se voi olla myös käsittelemätön tai pelkästään värjätty. Tavallisin on kuitenkin peitevärikäsittely ja suojaava pintakäsittely. Tämä saa aikaan sen, että nahka kestää paremmin likaa, vettä ja rasvaa.
ANILIININAHKA, SEMIANILIININAHKA JA PEITEVÄRJÄTTY NAHKA
Aniliininahka on laadukkain nahkatyyppi, jonka luonteeseen kuuluu luonnon aiheuttamien epäsäännöllisyyksien kuten arpeutumien ja värisävyjen näkyminen. Ne ovat ikään kuin aitouden merkkejä. Ohuen pintakäsittelyn vuoksi aniliininahka on muita nahkalaatuja arempi ja patinoituu käytössä. Semianiliininahka on nahka, joka on värjäyksen jälkeen sävytetty läpikuultavilla väreillä. Sen luonteeseen kuuluvat myös tietyt epätasaisuudet. Läpivärjäyksen lisäksi peitevärjätyn nahan pinnassa on erivahvuisia värikerroksia. Nahan pintaan voi olla painettuna sen pintaa tasoittava kuviointi eli martiointi.
MOKKA- JA NUPUKKINAHKA
Mokkanahka on valmistettu haljasnahasta. Nupukkinahka on valmistettu nahasta, jonka nappapinta on kevyesti hiottu samettimaiseksi. Myös nupukista saattaa lähteä irtonukkaa.
TEKONAHKA
Tekonahka on muovia tai muovitettua kangasta.
Huonekalun verhoilussa pehmusteena voivat olla esimerkiksi joustimet ja lisäpehmuste, polyuretaanivaahtomuovi, polyestervanu ja höyhen. Jokaisella pehmusteella on omat ominaisuutensa, jotka on syytä ottaa huomioon. Esimerkiksi untuvan luonteeseen kuuluu täytteen valuminen ja muotoutuminen verhoilumateriaalin sisällä. Tämä siis ei ole valmistusvirhe. Pehmustettuun huonekaluun tulee aina käytössä jonkin verran painaumia verhoilumateriaalin venymisen vuoksi. Tätä ominaisuutta voit ehkäistä valitsemalla vähemmän venyvän verhoilumateriaalin tai valitsemalla sellaisen huonekalun, jossa on käytetty verhoilua kiristävää napitusta. Hyvin löyhästi verhoillussa huonekalussa painaumat eivät näy.
Huonekalu on pakattu siten, että se kestää tavallisen kuljetuksen. Tarkista, että pakkaus on ehyt. Huonekalujen pakkauksissa tulisi suosia sellaisia materiaaleja, jotka voidaan kierrättää tai hävittää luontoa rasittamatta.
Selvitä ostovaiheessa, toimitetaanko huonekalu kokonaisena vai osina ja onko pakkauksessa kunnollinen kokoamisohje ja mitä työvälineitä kokoamiseen tarvitaan. Jos et halua itse koota osina toimitettavaa huonekalua selvitä, onko liikkeestä saatavana kokoamispalvelua ja mitä se maksaa.
Jos ostat huonekalun osina tarkista, että pakkauksessa on mukana kaikki pakkauslistan luettelemat tarvikkeet ja erillinen kokoamisohje. Ohjeen noudattamisella varmistat ettei kokoamisvaiheessa synny vaaratilanteita, ja että huonekalu tulee kestämään käytön, johon se on tarkoitettu.
Tarkista säännöllisesti, että huonekalun kokoamisessa käytetyt kiinnittimet ovat tukevasti paikallaan ja kiristä niitä tarvittaessa. Mikäli kerran koottua hyllykköä on tarpeen siirtää, tyhjennä hyllykkö ensin tavaroista. Irrota elementit toisistaan ja siirrä yksi osa kerrallaan.
Kuluttajalla on oikeus valittaa virheellisestä huonekalusta kuluttajansuojalain nojalla. Myyjä on vastuussa tuotteessa olevista virheistä. Ostajalla on oikeus saada virheetön tuote, hinnan alennusta tai vaatia kaupan purkaminen. Ostajan on kuitenkin suostuttava virheiden korjaamiseen, jos myyjä sitä tarjoaa. Korjaaminen on tehtävä viipymättä, eikä se saa alentaa huonekalun arvoa. Kuluttajaneuvojat opastavat ja auttavat kuluttajaa. Kuluttajavalituslautakunta voi antaa asiassa ratkaisusuosituksen, mikä ei kuitenkaan ole myyjää sitova.
Myytävänä oleva huonekalu ei saa aiheuttaa vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Tuotteen turvallisuutta säätelee tuoteturvallisuuslaki. Lain noudattamista valvovat tuonnin osalta tullihallitukset ja kotimaisten tuotteiden osalta lääninhallitukset ja kuntien terveyslautakunnat tai erityisviranomaiset. Lain perusteella on annettu asetus pehmustettujen huonekalujen paloturvallisuusvaatimuksista. Kyseiset tuotteet eivät saa syttyä kytevästä savukkeesta.
Tuotevastuulain (koskee 1.9.1991 jälkeen liikkeelle laskettuja tuotteita) nojalla kuluttaja voi vaatia korvausta kulutustavaran aiheuttamasta vahingosta. Laki ei koske tuotteelle itselleen aiheutunutta vahinkoa, vaan tuotteen ihmiselle tai yksityiselle omaisuudelle aiheuttamaa vahinkoa. Vahingon korvaamisesta on vastuussa: 1. valmistaja, 2. valmistuttaja (omalla nimellään laskee tuotteen liikkeelle) tai 3. maahantuoja. Myyjä on vastuussa vain, jos hän ei yhden kuukauden kuluessa ilmoita edellä mainittuja tahoja.
Korvausvastuu syntyy, jos tuote ei ole niin turvallinen kuin käyttäjä on voinut edellyttää. Tällöin on huomioitava käyttö- ym. ohjeissa annetut ohjeet. Korvauksen hakija on vahingon kärsinyt, ei tuotteen ostaja tai omistaja. Korvausta on haettava kolmen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta ja viimeistään 10 vuoden kuluessa tuotteen liikkeelle laskemisesta. Mikäli vastuutahon kanssa ei päästä sopimukseen korvauksesta, voidaan vahinkokanne panna vireille alioikeudessa.
Tuotevastuu poistuu tai on hyvin rajoitettu silloin kun huonekalua käytetään väärin:
Huonekalulle voidaan asettaa erilaisia laatuvaatimuksia esimerkiksi rungon kestävyyden tai pinnan vedenkeston suhteen. On hyvä tiedostaa, millaiseen käyttöön huonekalu hankitaan ja millaisia ominaisuuksia siltä vaaditaan. Ostotilanteessa valintaa helpottaisi, jos huonekaluista olisi olemassa tutkittua tietoa. Ostohetkellä tutkittu huonekalu saattaa olla tutkimatonta kalliimpi, mutta se on usein käytössä pitkäikäisempi. Huonekalulle voidaan asettaa erilaisia laatuvaatimuksia esimerkiksi rungon kestävyyden tai pinnan vedenkeston suhteen. On hyvä tiedostaa, millaiseen käyttöön huonekalu hankitaan ja millaisia ominaisuuksia siltä vaaditaan. Ostotilanteessa valintaa helpottaisi, jos huonekaluista olisi olemassa tutkittua tietoa. Ostohetkellä tutkittu huonekalu saattaa olla tutkimatonta kalliimpi, mutta se on usein käytössä pitkäikäisempi.